Niin usein on tullut kavereiden kanssa juteltua siitä, mitä peliä poika yrittää pelata kanssani.
Ja olen aina ihmetellyt miten hänellä on pokkaa siihen.
Tänään tajusin, että olen pelissä kakkos ohjaimella pelaava. Yhtä paha kuin ykkösellä pelaava.

Sitoutumiskammo on rumasana, rumempi asia, rumin tunne.
Rakkauden jälkeen.

Kun vihdoin saisin hänet, en enää halua häntä

Anteeksi, ei minun ollut tarkoitus toimia näin.
Huomattavasti helpompi oli kirjoittaa sanat kuin sanoa.

Enkä uskalla vilkaistakkaan peiliin.

PS. kaiken takana on nainen ! , enemmän minusta ;)