Kävin eilen kaupassa äitini kanssa. Kaupassa oli jotain saksalaisia miehiä, iältään jotain 40 vuotiaita ehkä.
Huomasin kyllä, että heidän katseensa olivat useaankin otteeseen minussa, mutten antanut häiritä.
Kassalla sitten alkoi jo häiritsemään tämä tuijotteleminen, katsoin pariin otteeseen hiukan tuimasti miehiä ja toimin normaalisti.
Kaupasta ulos päästyä miehet seisoivat autollansa, heitä oli tullut kaksi lisää. Kaikki tuijottelivat kännykkäänsä. Kotiin päästyä äiti kertoi, että kyseiset saksalaismiehet olivat ottaneet KUVAN kännykällään minusta kassalla ! Mielestäni tämä on jo loukkaavaa ja jollain tavalla toisen yksityisyyden häiritsemistä !
Ties miestä täältä netistä kuvani löydän sitten..

Tähän väliin voisin jotain hyviäkin uutisia laittaa! Nimittäin minua pyydettiin kummiksi!
Tätini saa kaksoset vuoden alussa, ja minua ja siskoani pyydettiin lapsosten kummeiksi. Aivan ihanaa. :)

Eilisestä olisi paljonkin kerrottavaa toki, mutten taida ruveta avautumaan tässä.
Sen verran kerrottakoon, että olin Lahdessa City Festivaaleissa. Ilta oli ihan mukava.
Kaksi miespuolista kaveria heitti sitten yöllä minut kotiin, ja tietenkin äidin täytyi olla silloin juuri tupakalla ulkona. Siitä sitten nousi pieni hämmennys ja äiti ihmetteli, miten olen joutunut sellaisene seuraan.
Onneksia asia selvitetty nyt.

Tänään olikin sitten kaksin verroin hauskempaa. NOOT.
Heräsin kahden maissa. Illalla lähdin ulos erään pojan kanssa johon olin tutustunut pari päivää sitten.
Juttelimme ekaa kertaa kasvotusten.
Tietenkin koko paska ajautui siihen että jo yhdeksän aikoihin suutelimme auringolasku taustalla suloisesti näkyen.
PAH !
Tämä ilta oli yhtä virhettä!
Kaiken lisäksi lupauduin menemään elokuviin pojan kanssa huomenna. Tosin sen kerkesin myös perua äsken.. En todellakaan halau tästä pojasta muuta kuin ihan kaverin.. Ja nyt hän jo luulee, että olen ihastunut häneen.
Poika lähti sitten kotiin 23 maissa ja minä suuntasin yksin kirjastolle istuskelemaan. En vaan kauaa yksin saanut olla, kun 55-vuotias, Maireksi esittäytynyt nainen liittyi seuraani. Hiukan humaltuneena nainen sitten kyseli minulta olenko surullinen tai muuta vastaavaa. Tunnin hänen kanssa keskustelin kaikesta maan ja taivaan välillä.
Oikein mukava nainen, kaikkea hyvää hänen elämäänsä :)

Kotona nyt.
Mietin, että miten hoidan tilanteen

Miksi aina minä onnistun sotkemaan kaikki tällaiset asiat.
Ja kaiken kruunaa vielä sitoutumiskammo.
Yippee !

PS. mietin juuri tätä kirjottessa, että lukeekohan kukaan edes näitä :(