Kävely sateessa, musiikki seurana.
Polveen särkee, kaverit hylkäsivät seurani, kylmäkin.
Normaali ilta, kävelen yksin ja katselen ihmisiä ja autoja.
Ihmiset joista välitän, pettävät.
Raha ei kasva puussa.

Vastoinkäymisiä vastoinkäymisien perään.

En koskaan ole ajatellut, että elämäni olisi jotenkin surkeampi kuin muiden.
"Tässä iässä kaikki on vaikeaa.. Jokainen isku tuntuu kovemmalta kuin mitä se oikeasti on."
En ole antanut minkään musertaa minua, vastoinkäymiset opettavat ja kasvattavat.
Kunnes eräs poika sai tänään oikeasti miettimään asioita.

Sain tossa illalla viestin joka kuului näin

Sun elämä on aika rankkaa...

Kysyinkin seuraavaksi, että vittuileeko kysyjä, vai mitä hän tarkoittaa. En osannut ottaa vakavasti kysymystä. Vastaus tuli perässä

En, ku ihmettelin miten sun elämä tuntuu vaa noin hankalalta.. =(

Viestien lähettäjä oli 19- vuotias poika.

Tälle pojalle olen muutenkin avautunut kaikesta mahdollisesta, mistä nyt vaan voi avautua.
Kertonut erillisistä tapahtumista ja perheestäni ja muusta.
Ja nyt sain nämä kaksi viestiä.

Onko elämäni muka jotenkin erikoisen vaikeaa ?
En pääse tästä kysymyksestä yli.